2020 alussa maailman yllätti koronavirukseksi nimetty kulkutauti. Kiinasta maailmalle lähtenyt CoV2-virus ja sen mahdollisesti aiheuttama hengitystieinfektio, eli Covid19 nimetty tauti saivat aikaan hysterian, jollaista ei ole ihmiskunnan historiassa nähty.
Koko kevään valtamedian otsikot huusivat kuolemaa ja sosiaalinen media täyttyi jutuista, joissa kuolleita oli ympäri maailman niin paljon, etteivät krematoriot enää riittäneet. Internetissä ja paperimediassa liikkui kuvia kylmäkonteista ja ruumisarkuista. Kuolemanpelolla mässäileminen oli tärkeämpää kuin asiallinen tiedottaminen. Maailmalla aseteltiin erilaisia lakeja, asetuksia ja suosituksia. Totalitaaristen yhteiskuntien johtajat taputtivat käsiään, voidessaan tehdä lähes minkälaisia päätöksiä tahansa koronan varjolla.
" THL arvioi, että Suomessa Noin 11 300 ihmisen arvioidaan tarvitsevan Suomessa sairaalahoitoa uuden koronaviruksen vuoksi. Heistä tehohoitoa tarvitsee 3 600 potilasta. Arvio perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Turun yliopiston yhdessä tekemään mallinnukseen.
Epidemian huipun aikana yhtä aikaa sairaalahoidossa olisi arvion mukaan hiukan yli 900 potilasta, joista tehohoidossa 280."
Keväällä 2020 Suomessakin otettiin käyttöön tartuntatautilaki ja valmiuslaki, joiden avulla suljettiin Uudenmaan lääni. Vanhuksia eristettiin hoitokoteihin vastoin lakeja. Ihmsiä kehotettiin käyttämään hengityssuojaimia ja pitämään turvavälejä.
Eristämisestä aiheutuvista haitoista ei keskusteltu. Kerrottiin, että kaikki on hallussa ja ettei yksikään yritys joudu rajoitusten takia konkurssiin. Asetettiin väliaikainen konkurssilaki, jonka ansiosta yrityksiä ei voida hakea konkurssiin 1.3.2.21 asti.
Tuli kevät ja sen jälkeen kesä. Rajoituksia purettiin, koska viruksen leviäminen oli kuuleman mukaan saatu hallintaan. Influenssakausi oli päättynyt. Koko kevään kestänyt pelottelu aiheutti toki sen, etteivät ihmiset liikkuneet ja lomailleet vanhaan malliin.
Kesällä pääministeri Marin väläytti kuntavaalien siirtämisen olevan mahdollista, jos tautitilanne pahenee.
Syksyllä alkoi taas uutisointi altistumisista ja tartunnoista, sekä tietysti koronaan liittyvistä kuolemista. Poliitikot ja virkamiehet puhuivat taudin leviämisestä, kiihtymisvaiheesta ja tietysti eristystoimista. Loppuvuodesta keskusteluun saatiin mukaan jo jonkin verran seurauksista, joita rajoitustoimenpiteet ovat aiheuttaneet ja voivat aiheuttaa. Se asia kuitenkin hukkui hysteerisen tiedottamisen valtamereen. CoV2-viruksen kantaja ei kuitenkaan ole ole sama asia kuin taudinkantaja, sillä 3 290 600 testatusta tartuntoja on ilmoitettu 26.2.2021 mennessä 65 407 kappaletta. Tartunnan saaneista siis suurin osa ei saa minkäänlaisia oireita, tai edes sairastu Covid19 hengitystieinfektioon. Tautiin liittyvien kuolemien osaltakin voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi tilastointi tehdään kuten tehdään.
COVID-19-tautiin liittyvällä kuolemalla tarkoitetaan kuolemaa, jonka terveydenhuollossa arvioidaan johtuvan koronavirusinfektiosta.
Henkilön kuoleman arvioidaan liittyvän koronavirukseen, jos hän on kuollut kuukauden sisällä siitä, kun hän on saanut positiivisen tuloksen koronatestistä.
Tartuntatautirekisteriin on kertynyt tietoa 764 kuolleesta henkilöstä:
- Kuolleiden mediaani-ikä on 83 vuotta.
- Kuolleista 50 % on miehiä ja 50 % naisia.
- Kuolleista, joista tällä hetkellä on saatavilla tarkempia terveystietoja tartuntatautirekisteristä, valtaosalla (yli 95 %) oli yksi tai useita pitkäaikaissairauksia.
Menehtyneiden hoitopaikka välittömästi ennen kuolemaa:
- 25 % erikoissairaanhoito
- 40 % perusterveydenhuollon yksikkö
- 33 % sosiaalihuollon ympärivuorokautinen yksikkö
- 2 % koti tai muu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti